Selvästi hyvä päivä

22h bileristeily selvinpäin. Kokemeus tuokin.

Eli tuli tuossa vähän ikää lisää, niin piti sitä jotenkin juhlistaa. Varsinaisen synttäripäivän iltana käytiin tyttöjen kanssa kylillä vähän tanssahtelemassa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ostanut uudet korkokengät, jotka tuntuivat todella hyviltä jaloissa, mutta kun koko illan tanssi, niin kyllä oli päkiät aika hellinä. Ja eksyttiin vielä jatkoillekkin jonkin poikaporukan kanssa. Pojat houkuttelivat meitä jatkoille mm. lupaamalla, että jos kaljat loppuu kesken, niin hän maksaa meille jokaiselle sata euroa. Paikan päälle päästyämme totesimme, että satasen saamisesta oli turha edes haaveilla, kun vastassa oli ainakin 20 laatikkoa kaljaa ja siinä oli kuulemma vain osa. Harmi vain, ettei kukaan meistä juonut kaljaa. No tarjolla oli sitten myös lonkeroa ja Fresita pullokin avattiin. Minä nautin omista eväistäni eli ED energiajuomaa. Vähän ennen kuutta aamulla sitten totesin, että nyt on päästävä nukkumaan, jos meinaa vielä huomennakin jaksaa bilettää.

Neljän tunnin unien jälkeen sitten alkoi risteilypäivän touhotus. Toiset tytöt tuli ensin kakkukahvittelemaan mun luo, josta jatkettiin sitten mäkkärin kautta Helsingin satamaan kohteena Baltic Prinsess ja 22h bileristeily.  Hieman pelonsekaisin tuntein odotin, että mitähän reissusta tulee. En ole koskaan kuullut kenestäkään parikymppisestä henkilöstä, joka olisi lähtenyt risteilylle selvinpäin. Mutta toisaalta, ei selvinpäin oleminen ole ollut tähänkään asti niin vaikeaa, niin ei kai tämä siitä niin kovasti eroaisi. Vähäisten unien jälkeen pelkäsin, että väsy iskisi ja koko risteily menisi lähinnä nukkumiseen.. Mutta ei. Marketin auettua lähdettiin ostoksille. Tytöt osti siinä vähän juomista illaksi ja minä karkkia, limua ja energiajuomaa. Ja kyllähän se ilta venyi taas kuuten asti aamulla. Näköjään hyvän sokeritankkauksen avulla sitä jaksaa juhlia. Olin ajatellut, että ei tule niin kallis reissukaan, kun ei osta alkoholia. Jostain kumman syystä, minä kuitenkin sain meistä eniten rahaa palamaan. Ja vaikka melkein puolet rahoista meni karkkeihin, melkein kaikki on jo syöty. Ensi viikolla alkaa kyllä karkkilakko…

Tytöt valittelivat molempien iltojen jälkeen, että en oo enää oma itteni, kun en juo. Ensimmäisen illan jatkojen jälkeen kotiin ajaessa, ystäväni väitti, että jos olisin ollut humalassa, ei olisi mennyt kauaakaan niin olisin ollut jo panemassa jonkun niiden jätkien kanssa. Ehkä. Edellisen sinkkukauden touhuja muistellen, kyllä varmasti. Mutta ei nyt. Risteilyllä vaikka flirttiä oli paljon ja tytöt hokivat koko alkuillan, että mä tuun niin saamaan tänään. Niin ei. Aamulla väittivät krantuksi. Ehkä niin. Ei ne humalaiset miehet vaan vaikuta niin houkuttelevilta, kun itellään ei oo kolmen promillen suodatinta silmillä…

No niin, tässä vähän kirjoittelut jäänyt tietokoneen puutteen takia, mutta nyt taas pääsen availemaan sanaisen arkkuni.

Eli parisen kuukautta on nyt kulunut tätä vuotta ja iloisesti selvinpäin ne kuukaudet on vietetty. Baarissakin on tullut käytyä varmaan useammin kuin viime syksynä yhteensä. Syynä tähän on tietysti siirtymiseni taas niin autuaan ihanaan sinkkuuteen.

Tuossa tammikuun lopssa siis päädyttiin avopuolison kanssa eroon. Olo oli helpottunut.

Tammikuussa sain huomata, että ahdistus on valtavan hyvä personal trainer. Painoni tippui nelisen kiloa vuoden vaihteen jälkeen, koska ruoka ei oikein maistunut ja kotona en viihtynyt, joten olin koko ajan lenkillä tai salilla. Kotitöitäkin tuli tehtyä ahkerasti, koska piti koko ajan tehdä jotain, ettei ahdistavat ajatukset valtaisi mieltä.

Ensimmäisestä tämän vuoden selvästä baari reissusta jäi mieleen “Lasi maitoa, kiitos.” Eli olin koko illan juonut vain vettä ja loppu illasta alkoi tehdä mieli jotain muutakin, mieleeni tuli sitten siskoni juttu mustanaamiosta, joka tilaa baaritiskillä maitoa, niin pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Baarimikko oli hieman hämmentyneen oloinen.. : “Maitoa? Siis pelkkää maitoa?” No, sain maitoni ja vieläpä ilmaiseksi.

Sittemmin olen viimeisen neljän viikon aikana käynyt joka viikonlppu kavereiden kanssa baaarissa tanssimassa. Yllätyksekseni olen huomannut, että alkoholittomat drinkit on oikeesti tosi hyviä. Ja ei maksa kuin 3 euroa. Ja on muuten kaveritkin huomanneet, että kyllä sitä voi lähteä baariin tanssahtelemaan selvinkinpäin. Mukavaa, kun ei illan päätteeksi tarvitse miettiä miten pääsee kotiin, kun voi itse ajaa. Ja aivan mahtavaa, kun seuraavana aamuna olo on loistava.

Ja voi luoja, en ymmärrä, miten sitä viime sinkku aikana löysi aina baarireissun päätteeksi jotakin kotiin vietävää. Tai ehkä se taso tuhannen päissään ei ole niin korkealla. Nyt selvinpäin sitä katsoo aika tarkaan niitä miehiä ja arvoi niiden humalatason vaikutuksen miehiseen kuntoon. Tuloksena: ei ole ollut kotiin viemisiä…

Ja en ymmärrä mikä tässä hommassa nyt mättää. Olen ollut nyt kolme kuukautta ilman seksiä. Ja rehellisesti sanottuna tuo on minun pisin aikani ilman seksiä neitsyyden menettämisen jälkeen. Olen melko seksuaalinen ihminen ja tuntuu, että tulen kohta hulluksi, jos en saa..

Lopetin tupakoinnin ja alkoholin käytön, mutta selibaattiin en rupea!

Tämän kirjoitúksen piti käsitellä sitä, millaista on juhlia kaverin tupareita selvinpäin Helsingissä. Mutta kävikin niin, että torstaina pomo kysyi haluanko tulla viikonlopuksi ylitöihin. Ja tottahan toki pieni lisä palkkaan kelpaa, joten peruin tulemiseni tupareihin ja vietinkin helpon selvän viikonlopun töiden parissa.

Minulla oli ennen tapana perjantaina iltavuoron jälkeen nauttia muutama olunen tai lonkero päästäkseni rentoutumaan ei niin mukavan työvuoron jälkeen. Viime perjantaina sain kuitenkin todeta, että samaan rentoutuneeseen tilaan pääsee myös leffan, irtokarkkien ja limun voimalla.

Lauantaina isäni kutsui minut luokseen saunomaan töiden jälkeen ja sanoi, että oluttakin on tarjolla. Sain siis muistuttaa häntä siitä, että en juo alkoholia, mutta saunomaan tulen mielelläni. Ja olihan se mukava, kun ei tarvinnut miettiä, että millä tulee kotiin vai jääkö yöksi. Pääsi ajoissa kotiin nukkumaan ja sunnuntaina taas töihin.

Ei siis tähän asti ole kaduttanut yhtään tämä päätös selvästä vuodesta.

Myös kuntoilu on lähtenyt hyvin käyntiin flunssasta toivuttuani. Olen käynyt parina kertana viikossa lenkillä ja myös uimassa ja kuntosalilla on tullut käytyä. Sekä vaihdoin nyt nyrkkeilyn tekniikka ryhmästä Teho nyrkkeilyyn. Mikä on siis enemmän fyysisen kunnon kohottamista.

Nyt vain odotan seuraavaa vapaa päivää ja sen aion pyhittää laiskottelulle.

Mikäs sen mukavampi tapa viettää selvän vuoden ensimmäinen selvä viikonloppu kuin lyömällä päätä nyrkkiin.

Eli siis meillä oli kolmen päivän nyrkkeily harjoitus leiri naisille. Kolme päivää. Kuudet treenit. Siinä välissä ruokaa ja lepoa. Huomattavasti parempi vaihtoehto aivojen nollaukseen kuin kunnon perskännit. Tai niin ainakin luulin, kunnes ensimmäisenä yönä yllätin itseni kolmen aikaan tuijottelemasta kattoon ja miettimässä mahdollisia sopivia täytteitä kotitekoiseen pizzaan..

Nyrkkeily on siis kyllä oiva tapa päästä hetkeksi pakoon omia huoliaan ja murheitaan, mutta yöllä nukkumisesta ei meinannut tulla mitään vaikka kroppa oli ihan väsynyt niin aivot kävivät jotenkin ylikierroksilla. Sitä nyrkkeili vielä unissaankin ja heräili vähän väliä siihen kun käsi nytkähti.

Meno leirillä oli kuitenkin mukavaa ja hauskaa. Ensimmäisestä päivästä jäi mieleen eräs minua 15 kg kevyempi nuori nainen, jolla oli todella napakat iskut. Päivän toisten treenien viimeisissä sparreissa kroppa oli jo niin väsynyt, etteivät kädet pysyneet enää kunnolla ylhäällä, joten sain tältä äsken mainitsemaltani tytöltä muistoksi turvonneen poskipään. Ja muutenkin päivän aikana saadut iskut ja ehkä pieni nestehukka saivat aikaan todella mojovan päänsäryn.

Toisesta harjoitus päivästä taas jäi mieleen se, että kun leirin vetäjä oli jakanut sparri ryhmät niin, että saisin ensin sparrata isompien naisten kanssa ja sitten pienempien. Huikkasi vielä, että koita selvitä hengissä ensimmäisestä niin toinen on sitten vähän helpompi. Vaan kuinkas kävikään.. Isojen tyttöjen kanssa pärjäsin hyvin ja pikku tytöiltä otin taas turpaan. Vasen silmänympäristö alkoi jo ottaa vähän väriä.

Kolmas päivä ei ollut mitenkään erikoinen, paitsi että myös toisen huonosti nukutun yön jälkeen väsytti aika lailla ja lihakset olivat kipeät ja jumissa. Vaan kyllä sitä vaan jaksoi vielä muutaman erän sparria ja tekniikka harjoittelua ja vielä aivan lopuksi nopea kuntopiiri. Toisena ja kolmantena päivänä päänsärkykään ei ollut enää niin voimakas. Kaikkeen näköjään tottuu, myös siihen että hakkaa päätä nyrkkiin.

Viikonlopun aikana tuli siis vedettyä yhteensä 31 erää sparria ja siihen päälle tekniikka harjoittelua. Tuloksena kauniin kirjava silmänympärys, ihana särky koskien joka ikistä lihasta mitä kropasta löytyy, mahtavan veltto ja voimaton olo ja pieni päänsärky. En tiedä onko tämä olo nyt sen parempi kuin krapula, mutta ainakin sen eteen on tehty huomattavasti enemmän töitä!

Vuden vaihtuminen tapahtui minulle siis täysin alkoholittomassa tilassa ja minulla oli oikeasti tosi mukava ilta.

Iltani alkoi joskus puoli seitsemän aikoihin, kun kurvasin ystäväni maalaistalon pihaan. Ystäväni sisko oli juuri tekemässä ruokaa, joten minäkin sain syödäkseni tortillaa. Ruokajuomana maitoa. Huomasin, että porukasta vain isäntä oli näkyvästi humalassa. Tunnelma on kuitenkin kaikin puolin rento.

Kun olimme ystäväni kanssa syöneet, pyysin, että menisimme katsomaan eläimiä. Olin varustautunut vain farkkuihin ja ohuehkoon takkiin, joten ulkoilma tuntui kylmältä. Pipon ja hanskat sentään olin älynnyt ottaa mukaan. Pakkasta oli noin 6 astetta. Mutta navettaan päästyämme, mieltä lämmitti eläimien näkeminen. Oli karvaista possua, pilkullista possua, valtava sika, lampaita, vuohia, aaseja, hevosia ja kaneja. Tunsin itseni todella kaupunkilaistolloksi, kun minusta oli oikeasti hauskaa, kun eläimet pitivät hassuja ääniä kuten röhkivät ja määkivät. Sisälle taloon mennessä mietimme sitten ystäväni kanssa, että jos meinataan vielä raketteja mennä ampumaan, minulle täytyy löytää jotain lämpimämpää päälle.

Sisällä sitten siivosimme ruokapöydän, jotta pääsisimme pelaamaan lautapeliä. Esiin kaivettiin kovassa käytössä olleen näköinen Monopoly, johon meitä osallistui viisi pelaajaa. Peliin saatiin kulumaan aikaa monta tuntia ja hauskaa oli.

Puoli yhdentoista aikoihin rupesimme sitten kaivamaan toppahaalareita esiin, jotta päästäisiin ulos ampumaan raketteja. Ensinmäinen ylleni koittama haalari oli liian pieni, minulla kun tätä pituutta saattuu vähän olemaan, joten sain vetää päälleni vaarin vanhat haalarit, jotka olivat hyvinkin tilavat. Ystäväni sanoi, että näytän ihan teletapilta. Mutta ei se mitään, pääasia että on lämmin. Sitten vielä ylisuuret villasukat ja valtavat saappaat jalkaan ja menoksi.

Ajoimme “muorin” pihaan, josta raketit oli tarkoitus ampua, mutta ensin mentiin sisälle juomaan kaakaota ja syömään pipareita. Raketit oli nättejä ja vähän, kun pysyi liikkeessä niin ei ollut edes kylmä.

Kun kaikki raketit oli ammuttu ajettiin takaisin ja haalarit, saappaat ja villasukat luovutettuani, hyppäsin omaan autooni ja lähdin köröttelemään takaisin kotiin. Puoli kahden aikaan olin omassa sängyssä ja mietin että oli muuten ensimmäinen uusivuosi selvinpäin sen jälkeen, kun olen alkoholia ruvennut juomaan.

Minulla oli hauskaa, koska lähes kaikki muutkin olivat selvinpäin ja tunnelma oli rentoa. Mietin, että minulla ei varmasti olisi ollut yhtä hauskaa jos olisin ollut selvinpäin semmoisessa porukassa, jossa muut olisivat olleet kännissä. Joten tähän mennessä tiedän, että pystyn pitämään hauskaa ilman alkoholia, mutta se kyllä riippuu seurasta…

No niin.. Eli tarkoitukseni on kirjoitella tähän blogiin tapahtumia ja ajatuksiani, jotka liittyvät päätökseeni olla juomatta vuonna 2012 tippaakaan alkoholia.

Ajatus syntyi joskus viime keväänä aamuyöllä selvinpäin siskoni kanssa. En oikein muista mistä ajatus silloin lähti, mutta en siis, ainakaan omasta mielestäni, ole mikään älytön bilehile ja alkoholin suurkuluttaja. Periaatteena on ennemminkin semmoinen “miksi ei”, kaikkea pitää kokeilla. Syitä miksi haluan tämän tehdä on mm. rahan säästäminen. Alkoholi myös kuulemma lisää vyötärölihavuutta, niin olkoon tämä myös osa yritystä päästä hyvään bikinikuntoon. Ajatuksissani on myös, ettei enää karapulapäiviä. Mitä kaikkea saankaan tehtyä sen sijasta, että makaisin ensin iltapäivään asti sängyssä pääkipua voivotellen josta jossain vaiheessa siirtyisin sohvalle koomaillen katomaan TV:tä ja mutustamaan krapulamättöjä. Ei myöskään tarvitse enää nolata itseään humalassa.

Kertoessani ajatuksestani selvästä vuodesta tuttavilleni, vastaanotto on ollut melko epäuskoista. “Näkis vaan ja kuulis kolinaa…” “Hah niin varmaan.” “Eihän siinä ole mitään järkeä.” Lisäksi on siis tullut tarve näyttää muille, että “Kyllä, minä pystyn siihen!” Väitän että pystyn pitämään hauskaa myös ilman alkoholia. Joten nyt minulla on vuosi aikaa todistaa se sekä itselleni, että kavereilleni.

Viimeiset oluet, ennen alkoholitonta vuotta, nautin rauhalliseissa merkeissä isäni luona. Saunottiin ja juteltiin paljon. Viisi tölkkiä olutta juotuani ajttelin, että otan vielä yhden ja se on sitten siinä. Kuudennen tölkin jälkeen olo ei ollut mitenkään haikea tai mitään vaan kävin hyvilä mielin nukkumaan ja odottomaan uudenvuoden aattoa.

Koska päätökseeni kuului että, en saa olla kännisstä uudenvuoden aattona kello 00.00 jälkeen, aion siis tänään olla täysin selvinpäin. Menen viettämään vuodenvaihdetta ystäväni perheen luokse maalle. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut uudenvuoden juomatta alkoholia. Seuraava kirjoitukseni siis ehkä käsittelee sitä miltä se minusta tuntui…

Hyvää Uuutavuotta kaikille!